perjantai 24. helmikuuta 2012

Matineat

Eli tuli tässä käytyä elämäni ekassa matineassa, siis siten että itse on sielä kitaran varressa. Okei, kun astelin sinne jengin eteen oletin että olisin ollut enemmän hermona, mitä nyt itseni tunnen ja tiedän huonon itsetuntoni (eli lähden aina siitä ajatuksesta että teen kaiken metikköön).

Lohduttauduin jo aiemmin siihen että katsomossa ei ole kuin jokunen tuttu, eivätkä hekään läheisiä. Eli loppujen lopuksi yleensä matineoissa on ainakin täälä päin kukkahattu kultturellistejä valtaosa, loput on sellasia ettei ne tiedän soittamisesta mitään/vanhempia.

Aina voi lohduttautua virheen tehdessää siihen ettei ne katsojat näe nuotteja joten jos et lopeta soittoa pieni virhe ei edes tule huomatuksi. Itse vetäsin hanurilleen kolme vikaa nuottia, muttei voi mitään ja niinhän se menee että parhaatkin mokailee (mm. opettajat).

Yksi esiintyminen saattaa opettaa enemmän kuin usean tunnin harjoittelu, ja kukaan ei tule nauramaan jos teet jotain väärin, se on sinulle sallittua.

Ei se ollut niin kauheaa kuin oletin, mutta se kappale on edelleen minusta aivan hanurista, vaikka osaankin kappaleen sujuvasti soittaa. Nyt siirryn sitten soittelemaan syksyn säveltä :)

Btw, odotan innolla sitä päivää kun olen sen 16 mikä tässä pitäjässä vaaditaan laulutunteihin (varmaan poikien äänenmurroksen takia, oletan). Laulaminen on meitin mielestä paljon hauskempaa kuin soittaminen ja en vaadi edes paljoa harjoittelua niin tulee sujuvasti, enkä edes ole kokenut ongelmaksi hoilata julkisissakin tiloissa biisejä.

Anyway, hyvää hiihtolomaa kaikille jotka sen nyt on aloittanut, itse ainakin alan nauttia siitä ja lepäillä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti